Wednesday, February 25, 2015

My journey as an artist (so far)


Ensimmäinen ammattihaaveeni ikinä on ollut laulajan ura. 
En ole koskaan luopunut unelmastani, mutta olen kokenut matkalla muutoksia.

Ensimmäisen biisini tein kahdeksanvuotiaana. Biisin nimi on “Kuka pikkuveljen vei?”. Haaveilin tuolloin pikkuveljestä, vaikka tiesin, etten voi sitä enää saada. 
Tieto ei ollut varma, mutta vahva aavistus, sillä en koskaan saanut pikkuveljeä. 
Pikkuveljessä parasta olisi ollut saada sitoa pienen pojan kengännauhat.

Muutamana seuraavana vuotena kirjoitin lauluja aikuisten ja nuorten aikuisten elämästä ja omasta välillä hämmentyneestä ajatusmaailmastani. Silloin syntyi 
muun muassa biisit nimiltä “Karkulainen”, “Hei mies”, “Tunne” ja “Satuihin”. 
Voin samaistua laulujen aiheisiin yhä. Nämä biisit olin tehnyt ennen yläastetta.

Olin käynyt ala-asteella muutaman vuoden ajan klassisilla pianotunneilla, joilla opin yllättävän vähän mitään pianon taiasta. Yläasteelle päästyäni aloin 13-vuotiaana opetella pianonsoittoa itsekseni. Opin nopeasti säestämään ja aloin luoda omia 
biisejä pianon kanssa. Tämän takia soitan pianoa edelleen aika hassusti - 
omaoppisesti rummuttaen, mutta pidän tyylistäni.

Yläasteella sävelsin paljon ja aloin kirjoittaa lauluja englanniksi. Kirjoitin omasta maailmastani. Kerroin omista kokemuksistani ja loin myös fiktiivisiä tarinoita. 
Kirjoitin englanninkielisiä biisejä koko yläasteen ja lukion ajan. Syntyi monia 
tosi hyviä biisejä, joihin kietoutui oma tunne-elämä ja muistot sekä haaveet. 
Lukion kolmannen vuoden vietin USA:ssa. Siellä pääsin nauttimaan siitä, 
kuinka ihmiset ymmärsivät ja kuuntelivat tarinoideni sanat. Kirjoitin 
USA-vuoteni aikana paljon englanninkielistä musaa.

Palattuani Suomeen vaihtovuoteni jälkeen koin paljon muutoksia elämässäni. Vain vuosi ennen vaihtoon lähtemistä 17-vuotiaana olin tajunnut, kuinka vahvasti halusin toteuttaa toisen uraunelmani; näyttelemisen. USA-vuoden aikana huomasin todella, kuinka hiton hyvä olin sekä laulajana ja näyttelijänä, mutta ennen kaikkea tajusin sen, kuinka äärimmäisen päättäväinen näiden kahden unelman kanssa olin. 
USA-vuoden aikana kehityin paljon molemmissa ja kypsyin ihmisenä.

Suomeen palattuani ryhdyin kehittämään ja haastamaan itseäni näyttelijänä 
saaden kovia, mutta vahvistavia iskuja. Kesällä 2012 olin kuitenkin aika hukassa itseni kanssa. Puolikkaita biisejä syntyi paljon, mutta mulla ei ollut voimia viedä 
niitä loppuun saakka. Englannin kieli alkoi tuntua kaukaiselta, mutta sen avulla oli helpompi kertoa kipeistä aiheista. Syksyllä olin aika maassa, mutta hankin 
ukulelen piristykseksi. Koin syksyn aikana täysin uusia tunteita: 
alakuloisuutta, surumielisyyttä ja menetystä.

Aktiivinen teatterin tekeminen piti kuitenkin intohimon kipinän yllä. 
Kipinä vahvistui ja vahvistui. Loin melodioita ja sanoja jatkuvasti, koko ajan varmemmin. Vahva kipinä näyttelemistä kohtaan tuotti tulosta. Sain vastaan ison työprojektin ja pääsin opiskelemaan kesäksi näyttelijäntyötä Venäjälle, Pietariin. Tämän kesän jälkeen hehkuin onnellisuutta, joka on pysynyt 
mussa tähän päivään asti ja hehkuu edelleen.

Musiikki ja laulaminen on pysynyt mukana koko ajan, mutta taisin vasta viime kesänä lopullisesti tajuta, että haluan kuitenkin tehdä musiikkia suomeksi. Oon aina pitänyt suomenkielen opiskelusta, kieliopista ja suomenkielellä kuvailemisesta. Siitä lähtien, kun oon osannut, oon kirjoittanut melkein päivittäin jotain omaa 
tekstiä suomeksi. Jo sinä kesänä Venäjällä opiskellessani makustelin 
suomenkielistä sanoitusta lauluissani ja tajusin, kuinka vähällä
 ja rehellisesti tunteet paistoivat niistä läpi.

Viime kesänä loin monta hyvää suomenkielistä biisiä. Syksyn vietin USA:ssa 
ja tein musiikkia suomeksi. Se tuntui paremmalta kuin koskaan ennen. Vaikka englanti sujuu multa hyvin, ja se on sekä kaunista että pehmeää, ja pidän siitä, 
suomi on kuitenkin mun kieli.

Tämän kaiken avattuani haluan kertoa, että oon aloittanut projektin, jonka tuloksena aion julkaista omaa musiikkiani kaikille kuultavaksi ja tunnettavaksi. 
Näin musta tulee vielä enemmän se kuka olen.


My first dream job ever has been a career as a singer. 
I’ve never given up with my dream but I have experienced change on my way.

The first song I ever wrote was when I was eight-years-old. The song is called 
“Kuka pikkuveljen vei?” (=Who Took the Little Brother?). By that time I dreamed 
of a little brother even thought I knew that I couldn’t have one anymore. 
The best thing in having a little brother would have been to 
get to tie a little boy’s shoe laces.

The next couple of years I wrote songs about the lives of grown-ups and young adults and sometimes about my own confused state of mind. By that time I created songs “Karkulainen” (=Runaway), “Hei mies” (=Hey Man), “Tunne” (=Feeling) and “Satuihin” (=Into My Dreams). I can still identify with the themes of these songs. 
All of these songs I had made before getting in middle school.

During elementary school I took piano lessons where I learned surprisingly 
little about the magic of playing piano. After starting middle school at 13-years old 
I started learning to play piano on my own. I quickly learned to accompany myself and I started to create my own music with a piano. This is why my way 
of playing piano is still kind of funny but I like my style.

During middle school I composed a lot and I started writing music in English. 
I wrote about my own world. I shared my own experiences through my songs 
and I also created fictional stories. I used English as a language in my songs throughout middle and high school. I made many great songs in which I wrapped
 in my own emotional life, memories and dreams. The third year of high school 
I spent as an exchange student in the USA. There I was able to enjoy how people listened and understood the words of my stories. I wrote lots of music 
in English during my year in the States.

After returning to Finland I experienced a lot of changes in my life. 
At the age of 17 - only a year before my exchange year experience - I had realized how passionately I wanted to make my other dream job – acting - to come true. During my time in the USA I realized how pretty darn good I was as a singer and as an actor but most of all I realized how extremely determined I was with these 
two dreams of mine. During the year I spent in the USA I made 
a lot of progress in both and I also grew a lot as a person.

After returning to Finland I started to challenge and develop myself as an actor: getting hard but strengthening strikes. Still in summer 2012 I felt pretty lost with myself. Many unfinished songs were created but I didn’t have the strength to finish them. English as a language started to feel distant but it was easier to use it when 
I was writing about sensitive topics. In the fall I was very down so I bought 
a ukulele to cheer me up. During that fall I experienced completely 
new level of feelings in sadness, blue and loss.

By being active in theatre I was able to keep my spark of passion alive. 
The spark got stronger and stronger. I created melodies and lyrics constantly, more confidently all the time. The strong sparkle towards acting paid off: I received a big work project and I got accepted to study acting in St. Petersburg, Russia for the summer of 2013. After this summer I got the glow of happiness which has 
remained in me to this day and it still glows.

Music and singing have been with me all this time but I think that it wasn’t 
until last summer when I finally realized that I want to make music in Finnish. 
I have always loved Finnish language and learning all of its tricks and rules. 
Ever since I was able to write I have been producing my own text in Finnish 
almost every day.  Already in that summer in Russia I started to attempt 
Finnish lyrics in my songs and I realized how easily and honestly 
emotions shone through.

Last summer I created many great songs in Finnish. I spent the fall in the USA 
and wrote all my songs there in Finnish. It felt better than ever before. 
Even though I speak pretty good English and it’s both soft and beautiful 
and I love it as a language, Finnish is still my native tongue.

After sharing all of this with you I’m happy to tell you that I have started a project 
in which result I will publish my own music for all of you to hear and feel. 
By this I will show you who I truly am.


4 comments:

  1. olipa kiva lukea tää postaus. oon ite miettyny vähän samanlaisia juttuja viime aikoina.
    onko sulla tulossa keväällä jotain teatteriprokkiksia tai keikkoja? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan pian on tulossa elokuva ;) keikoista ja prokkiksista infoon paremmin lähempänä. Ihana kuulla, että pidit postauksesta :)

      Delete
  2. Upeaa Ida!!! En malta odottaa :DD

    ReplyDelete