Ensimmäinen ammattihaaveeni ikinä
on ollut laulajan ura.
En ole koskaan luopunut unelmastani, mutta olen kokenut
matkalla muutoksia.
Ensimmäisen biisini tein kahdeksanvuotiaana.
Biisin nimi on “Kuka pikkuveljen vei?”. Haaveilin tuolloin pikkuveljestä, vaikka
tiesin, etten voi sitä enää saada.
Tieto ei ollut varma, mutta vahva aavistus,
sillä en koskaan saanut pikkuveljeä.
Pikkuveljessä parasta olisi ollut saada
sitoa pienen pojan kengännauhat.
Muutamana seuraavana vuotena
kirjoitin lauluja aikuisten ja nuorten aikuisten elämästä ja omasta välillä
hämmentyneestä ajatusmaailmastani. Silloin syntyi
muun muassa biisit nimiltä
“Karkulainen”, “Hei mies”, “Tunne” ja “Satuihin”.
Voin samaistua laulujen
aiheisiin yhä. Nämä biisit olin tehnyt ennen yläastetta.
Olin käynyt ala-asteella muutaman
vuoden ajan klassisilla pianotunneilla, joilla opin yllättävän vähän mitään
pianon taiasta. Yläasteelle päästyäni aloin 13-vuotiaana opetella pianonsoittoa itsekseni. Opin nopeasti säestämään ja aloin luoda omia
biisejä pianon kanssa. Tämän takia soitan pianoa edelleen aika hassusti -
omaoppisesti rummuttaen, mutta pidän tyylistäni.
biisejä pianon kanssa. Tämän takia soitan pianoa edelleen aika hassusti -
omaoppisesti rummuttaen, mutta pidän tyylistäni.
Yläasteella sävelsin paljon ja
aloin kirjoittaa lauluja englanniksi. Kirjoitin omasta maailmastani. Kerroin
omista kokemuksistani ja loin myös fiktiivisiä tarinoita.
Kirjoitin
englanninkielisiä biisejä koko yläasteen ja lukion ajan. Syntyi monia
tosi
hyviä biisejä, joihin kietoutui oma tunne-elämä ja muistot sekä haaveet.
Lukion
kolmannen vuoden vietin USA:ssa. Siellä pääsin nauttimaan siitä,
kuinka ihmiset
ymmärsivät ja kuuntelivat tarinoideni sanat. Kirjoitin
USA-vuoteni aikana
paljon englanninkielistä musaa.
Palattuani Suomeen vaihtovuoteni
jälkeen koin paljon muutoksia elämässäni. Vain vuosi ennen vaihtoon lähtemistä
17-vuotiaana olin tajunnut, kuinka vahvasti halusin toteuttaa toisen
uraunelmani; näyttelemisen. USA-vuoden aikana huomasin todella, kuinka hiton
hyvä olin sekä laulajana ja näyttelijänä, mutta ennen kaikkea tajusin sen,
kuinka äärimmäisen päättäväinen näiden kahden unelman kanssa olin.
USA-vuoden
aikana kehityin paljon molemmissa ja kypsyin ihmisenä.
Suomeen palattuani ryhdyin
kehittämään ja haastamaan itseäni näyttelijänä
saaden kovia, mutta vahvistavia
iskuja. Kesällä 2012 olin kuitenkin aika hukassa itseni kanssa. Puolikkaita biisejä
syntyi paljon, mutta mulla ei ollut voimia viedä
niitä loppuun saakka.
Englannin kieli alkoi tuntua kaukaiselta, mutta sen avulla oli helpompi kertoa
kipeistä aiheista. Syksyllä olin aika maassa, mutta hankin
ukulelen
piristykseksi. Koin syksyn aikana täysin uusia tunteita:
alakuloisuutta,
surumielisyyttä ja menetystä.
Aktiivinen teatterin tekeminen
piti kuitenkin intohimon kipinän yllä.
Kipinä vahvistui ja vahvistui. Loin
melodioita ja sanoja jatkuvasti, koko ajan varmemmin. Vahva kipinä
näyttelemistä kohtaan tuotti tulosta. Sain vastaan ison työprojektin ja pääsin
opiskelemaan kesäksi näyttelijäntyötä Venäjälle, Pietariin. Tämän kesän jälkeen
hehkuin onnellisuutta, joka on pysynyt
mussa tähän päivään asti ja hehkuu
edelleen.
Musiikki ja laulaminen on pysynyt
mukana koko ajan, mutta taisin vasta viime kesänä lopullisesti tajuta, että
haluan kuitenkin tehdä musiikkia suomeksi. Oon aina pitänyt suomenkielen
opiskelusta, kieliopista ja suomenkielellä kuvailemisesta. Siitä lähtien, kun
oon osannut, oon kirjoittanut melkein päivittäin jotain omaa
tekstiä suomeksi.
Jo sinä kesänä Venäjällä opiskellessani makustelin
suomenkielistä sanoitusta lauluissani ja tajusin, kuinka vähällä
suomenkielistä sanoitusta lauluissani ja tajusin, kuinka vähällä
ja rehellisesti tunteet paistoivat niistä
läpi.
Viime kesänä loin monta hyvää
suomenkielistä biisiä. Syksyn vietin USA:ssa
ja tein musiikkia suomeksi. Se
tuntui paremmalta kuin koskaan ennen. Vaikka englanti sujuu multa hyvin, ja se
on sekä kaunista että pehmeää, ja pidän siitä,
suomi on kuitenkin mun kieli.
Tämän kaiken avattuani haluan
kertoa, että oon aloittanut projektin, jonka tuloksena aion julkaista omaa
musiikkiani kaikille kuultavaksi ja tunnettavaksi.
Näin musta tulee vielä
enemmän se kuka olen.
♥
My
first dream job ever has been a career as a singer.
I’ve never given up with my
dream but I have experienced change on my way.
The
first song I ever wrote was when I was eight-years-old. The song is called
“Kuka pikkuveljen vei?” (=Who Took the Little Brother?). By that time I dreamed
of a little brother even thought I knew that I couldn’t have one anymore.
The
best thing in having a little brother would have been to
get to tie a little
boy’s shoe laces.
The
next couple of years I wrote songs about the lives of grown-ups and young
adults and sometimes about my own confused state of mind. By that time I
created songs “Karkulainen” (=Runaway), “Hei mies” (=Hey Man), “Tunne”
(=Feeling) and “Satuihin” (=Into My Dreams). I can still identify with the
themes of these songs.
All of these songs I had made before getting in middle
school.
During
elementary school I took piano lessons where I learned surprisingly
little
about the magic of playing piano. After starting middle school at 13-years old
I started learning to play piano on my own. I quickly learned to accompany
myself and I started to create my own music with a piano. This is why my way
of
playing piano is still kind of funny but I like my style.
During
middle school I composed a lot and I started writing music in English.
I wrote
about my own world. I shared my own experiences through my songs
and I also
created fictional stories. I used English as a language in my songs throughout
middle and high school. I made many great songs in which I wrapped
in my own
emotional life, memories and dreams. The third year of high school
I spent as
an exchange student in the USA. There I was able to enjoy how people listened
and understood the words of my stories. I wrote lots of music
in English during
my year in the States.
After
returning to Finland I experienced a lot of changes in my life.
At the age of
17 - only a year before my exchange year experience - I had realized how
passionately I wanted to make my other dream job – acting - to come true.
During my time in the USA I realized how pretty darn good I was as a singer and
as an actor but most of all I realized how extremely determined I was with
these
two dreams of mine. During the year I spent in the USA I made
a lot of
progress in both and I also grew a lot as a person.
After
returning to Finland I started to challenge and develop myself as an actor: getting
hard but strengthening strikes. Still in summer 2012 I felt pretty lost with
myself. Many unfinished songs were created but I didn’t have the strength to
finish them. English as a language started to feel distant but it was easier to
use it when
I was writing about sensitive topics. In the fall I was very down
so I bought
a ukulele to cheer me up. During that fall I experienced completely
new level of feelings in sadness, blue and loss.
By
being active in theatre I was able to keep my spark of passion alive.
The spark
got stronger and stronger. I created melodies and lyrics constantly, more
confidently all the time. The strong sparkle towards acting paid off: I
received a big work project and I got accepted to study acting in St. Petersburg,
Russia for the summer of 2013. After this summer I got the glow of happiness
which has
remained in me to this day and it still glows.
Music
and singing have been with me all this time but I think that it wasn’t
until
last summer when I finally realized that I want to make music in Finnish.
I
have always loved Finnish language and learning all of its tricks and rules.
Ever
since I was able to write I have been producing my own text in Finnish
almost every
day. Already in that summer in Russia I
started to attempt
Finnish lyrics in my songs and I realized how easily and
honestly
emotions shone through.
Last
summer I created many great songs in Finnish. I spent the fall in the USA
and
wrote all my songs there in Finnish. It felt better than ever before.
Even
though I speak pretty good English and it’s both soft and beautiful
and I love
it as a language, Finnish is still my native tongue.
After
sharing all of this with you I’m happy to tell you that I have started a
project
in which result I will publish my own music for all of you to hear and
feel.
By this I will show you who I truly am.
♥
